Mitä opin onnesta ja todennäköisyyksistä pelatessani Onnenpyörää

Bisneksessä ja elämässä on paljolti kyse todennäköisyyksistä, ainakin yksilöihmisen näkökulmasta – vaikka tekisi hyviä asioita, tulokset eivät ole joka kerta hyviä. Todennäköisyyksiä voi kuitenkin hyödyntää omaksi edukseen: toisin kuin arpakuutiossa, monissa muissa systeemeissä kaikki tapaukset eivät ole keskenään yhtä todennäköisiä.

Vaikka jotkut saattavat tästä kiistellä, totean: asioiden todennäköisyyksiä voidaan jossain määrin ennustaa historian tapahtumien suhteellisen frekvenssin perusteella. Jos jokin asia on tapahtunut keskimäärin joka toinen kerta, voidaan olettaa usein, että myös jatkossa tämä asia tapahtuu 50% todennäköisyydellä. Jos N-kirjain esiintyy vaikkapa 70% tehtävistä, voidaan jossain määrin olettaa, että yhdessä tehtävässä N-kirjain esiintyy 70% todennäköisyydellä. Vaikka tämä malli on monesti liian yksinkertainen, on monia tapauksia, joihin tällainen simppeli malli sopii.

Hyödynsin eri kirjainten esiintymistiheyttä myös pelatessani televisiossa takavuosina Onnenpyörää. Koska osa suomen konsonanteista esiintyy teksteissä muita useammin, valitsin kirjaimia niiden keskimääräisen esiintyvyyden mukaan. On järkevää pyrkiä valitsemaan todennäköisimmän vaihtoehdon mukaan – pätee muuten myös muussa elämässä. Joskus ei yleisintä kirjainta ollut ollenkaan tehtävässä, mutta useimmiten oli. Kun onnistumisia on keskimäärin enemmän kuin epäonnistumisia, ollaan jo aika hyvässä tilanteessa.

Järjestelmäni olikin N, I, S, A, T. Valitsin kirjaimia tuossa järjestyksessä. Vokaalithan piti ostaa, joten piti valita konsonantteja ensin. Jos oli S-kirjaimen jälkeen selvää, että A-kirjain ei esiinny varmasti, ostin jonkin toisen vokaalin. I kirjain ei muistaakseni ole yleisin kirjain, mutta se voi esiintyä sekä etu- että takavokaalien kanssa.

Hyvääkin järjestelmää pitää muuttaa, jos kokonaiskuva mahdollisista sanoista tai kirjaimista alkaa valjeta. Myös bisneksessä tulee tilanteita, missä aiemmin hyvätkin todennäköisyydet ovat huonompia kuin myöhemmin paljastunut 100% varma valinta. Tällöin pitää uusien käänteiden paljastuttua vaihtaa suunnitelmaa eikä pitäytyä siinä hetkessä vanhentuneessa suunnitelmassa.

Mainitsinkin jo etu- ja takavokaalit. Suomen kielessä A,O ja U eivät yleensä esiinny vokaalien Ä,Ö ja Y kanssa. (Poikkeuksena esimerkiksi olympialaiset. Kokeilkaapa lausua se.) Hyödynsin myös tätä tietoa Onnenpyörässä valitessani ostettavia vokaaleja. Myös elämässä monet asiat kulkevat käsikkäin ja korrelaatioita kannattaa hyödyntää päätöksenteossa.

Tärkeintä on kuitenkin valmistautua tulevaan ja tehdä aina kotiläksyt. Useimmat eivät valmistautuneet kisaan mitenkään, koska onnestahan siinä oli heidän mielestään kyse. Ei ollut eikä ole! Vaikka pyöritinkin välillä rosvosektoreita, todennäköisyydet (tai frekvenssit) lopulta kantoivat niin, että voitin kaksi jaksoa. (Kolmannenkin olisin voittanut, mutta tein kiireessä pienen laskuvirheen ja ratkaisin ratkaisevan tehtävän liian aikaisin liian pienillä pisteillä.)

Valmistautuminen voi antaa pienen edun todennäköisyyksissä ja tämä pieni etu voi kääntää koko pelin sinun eduksesi.

Mielikuvaharjoittelua VR-laseilla

Minulla on haaveena puhua/pystyä puhumaan isomman yleisön edessä ammatillisesti kiinnostavista aiheista. Ongelmana on vaan, että ison yleisön edessä puhuminen ei ole minulle mitenkään luontaista. (En tiedä onko se kenellekään, mutta olen kokenut sen varsinkin omalla kohdallani erityisen haasteelliseksi.) Tiedän, että harjoitus tekee mestarin, mutta on hieman vaikeaa hankkia isoa harjoitusyleisöä, jonka edessä harjoitella ja toisaalta hieman noloa vaan mennä johonkin isoon tilaisuuteen ja mokata itsensä täydellisesti kaikkien silmissä. Jotkut suosittelevat mielikuvaharjoittelua esiintymispelon voittamiseen, mutta ajattelin kuitenkin hyödyntää nykyteknologian hyödyntämiä mahdollisuuksia.

Kävin kesällä Linnanmäellä Linnunrata Extra -vuoristoradassa, missä kävijät saavat päähänsä virtuaalilasit, joissa on älypuhelin sisällä. Lisäksi kun huomasin, että Youtube tukee nykyään virtuaalilaseja ja 360°-videoita, päätin hankkia itsellenikin virtuaalilasit. Koska Jyväskylässä ei ihan joka liikkeessä myydä virtuaalilaseja ja koska halusin lasit nopeasti, kävelin paikalliseen Teknik magasinet -liikkeeseen ja ostin lasit. Laseille tuli hintaa noin 43 €, mikä voi olla hieman ylihinta laseista verrattuna vaikkapa nettikauppoihin, mutta koska olin kärsimätön, niin ostin. Laseihin laitetaan puhelin sisälle ja Youtubesta käynnistetään 360°-video. Youtubessa on virtuaalilasikuvake, jota painamalla kuva jakautuu kahteen osaan, molemmille silmille oma kuvansa.

En siis aluksi edes tajunnut hyödyntää virtuaalilaseja missään vakavassa asiassa. Katselin lähinnä erilaisia vuoristoratavideoita. Huomasin kuitenkin Facebookissa Maroon 5:n videon, joka oli kuvattu lavalta. Katsoin videon, mutta en vielä silloinkaan heti tajunnut lasien fiksuinta käyttötarkoitusta. Eilen illalla, aivan yhtäkkiä, sain idean päähäni: voin harjoitella puhumista (tai no alkuun ihan vain seisomista) ison yleisön edessä. Puin lasit päähän ja lähdin Melbourneen parin tuhannen ihmisen eteen seisomaan lavalle (https://youtu.be/sE6NL4gH1Rw).

5 min story

Kuulin tänään aamulla hauskasta konseptista nimeltä 5 min story. Ei, en ole ollut somessa liikaa viime aikoina. Ideana 5 min storyssä on (käsittääkseni) kirjoittaa nopeasti blogikirjoitus tai vastaava juttu viidessä minuutissa. Tässä ajassa ei ehdi hirveästi hieromaan tekstiä, vaan keskittyy olennaiseen.

Ajatus nopeasta kirjoittamisesta on toki tuttu ja olen sitä hyödyntänyt aiemminkin, mutta silloin annoin aikaa itselleni tekstin tuottamiseen puoli tuntia. Tämä kaikki on toki vaatinut opettelua, koska luonteelleni tyypillisesti hieron jopa sähköpostia melko pitkään, jotta tekstiin ei jäisi ongelmakohtia ja saisin sanottua asiat napakasti.

Molemmat blogini lukijat ovat jo melko varmasti huomanneet, että minulla on rima aivan liian korkealla kirjoittamisen suhteen. NYT tulee asiaan muutos ja alan kirjoittaa enemmän. Tottakai kirjoittaminen on vain ajatusten siirtämistä paperille ja kaikki lähtee ajattelusta ja sen kehittämisestä. Siihen ei 5 min riitä.

Kiitokset, @sanileino & @tombrunberg

Ps. sen verran fuskaan, että laitan 5 min jälkeen linkin videoon tämän kirjoituksen tekemisestä: https://www.youtube.com/watch?v=d4IE11zHyDI&feature=youtu.be

Määränpäästä ja tavoitteista

Tavoitteeseen pääseminen on matka, samalla tavalla kuin matka Jyväskylästä Helsinkiin. Jotta pääsisi Helsinkiin, pitää ensiksi selvittää mihin suuntaan pitäisi lähteä. Kun suunta on selvillä, pitää valita kulkuneuvo, jolla lähteä matkalle. On tietysti mahdollista kävellä koko matka, mutta on järkevämpiäkin ja nopeampia tapoja päästä perille. Jos haluaa tehdä matkan julkisella kulkuneuvolla muiden kanssa yhdessä, pitää vielä selvittää milloin seuraava vuoro lähtee. Jos ei lähiaikoina mene suoraa linjaa määränpäähän, voi mennä väliasemalle, josta on olemassa vaihtoyhteys.

Kun suunta on oikea ja liikut eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin päädyt määränpäähän. Varmista, että on tarpeeksi polttoainetta (tai rahaa lippuun), jotta pääset perille. Väärään suuntaan meneminen ei vie koskaan perille, ainakaan sinne minne halusit. Jos lähdet kulkemaan väärään suuntaan, esimerkiksi Turun tielle, edes ihan vähän matkaa, ajan myötä olet entistä kauempana oikealta reitiltä.  (Tässä Turku on vain esimerkkinä. Älkää, turkulaiset, ottako tätä henkilökohtaisesti.) Ja toisaalta jos tähän asti on kulkenut väärään suuntaan, ei ole peli vielä ollenkaan menetetty. Seuraavasta risteyksestä voi aina kääntyä tai jos ei häiritse muita tienkäyttäjiä, voi tehdä U-käännöksen. Toki oikealle reitille takaisin pääseminen on vaivalloisempaa kuin jos olisi koko ajan pysynyt reitillä.

Tavoitteeseen pääseminen kannattaa pilkkoa osiin. Jos on useita vaihtoehtoja päämäärästä, voi selvittää onko eri vaihtoehdoilla sama suunta alussa. Jos vaihtoehtoiset päämäärät lähtevät samaan suuntaan, kannattaa lähteä kyseiselle tielle joka tapauksessa. Myöhemmin risteyksen kohdalla voi päättää kumpaan suuntaan lähtee. Mitä pienempi päätös, sitä pienempi on virheellisen päätöksen hinta. Parempi monta pientä päätöstä tai valintaa kuin pari isoa. Pienet päätökset vaativat toki selkeän matkasuunnitelman.

Mun yhtenä tavoitteena on niinkin pinnallinen kuin tehdä kropastani "sporttisempi". Mikä on sinun tavoitteesi?

(Huh, lopultakin sain kirjoitettua auki tämän monta vuotta mielessä olleen analogian.)

Mitkä askarruttavat suomalaisia?

Aloin pohtia eilen illalla, minkälaiset asiat askarruttavat keskivertosuomalaisia. Metodologiaksi valitsin Googlen automaattisen täydennyksen. Kirjoitin siis kysymyssanan tai kysymyksestä alun ja katsoin, mitä Google ehdotti hakutermeiksi. Oletan, että Googlen ehdottamat termit ovat usein haettuja.

Onko Suomessa?

Neljä ensimmäistä ovat ihan ok. Ei kaikkea voi tietää. Mutta että onko Suomessa vuoria?

Mikä on?

Paljon uusia termejä, jotka ovat hukassa suomalaisilta.

Mistä löytyy?

Seuraavaksi minua kiinnosti, mitkä asiat ovat hukassa suomalaisilta. 

Hero-kanavan markkinoinnissa on näköjään hieman parannettavaa. Samoin tietokoneiden käytettävyydessä. Mistä löytyy kultaa kertoo selkeästi rikastumishaaveista.

Mistä löytää?

Tarkistin vielä toisella hakutermillä:

Kumppanin haku näköjään monella mielessä. Mutta myös kullan.

Miten voi?

Pitihän näitä hakea lisää:

Google on todellinen 2010-luvun niksi-Pirkka. Olen sanaton.

Miksi?

Aina ei mene niin kuin toivoisi ja tämä herättää monia kysymyksiä. Ensimmäinen piti tosiaan katsoa.

Onko?

Seuraavaksi lähdin selvittämään onko-kysymyksellä:

Onko mies kiinnostunut? Se on helppo tietää. Onko nälkä? Luulisi senkin olevan selvää. Kuka on wish? Onko juna ajoissa? - Ei. 

Voiko?

Jatkoin hakuja.

Todellista itsensä haastamista. 

Suomalaisia askarruttaa moni asia. Onneksi googlaamalla voi löytää vastauksen.

Uusia tapoja

Tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet, etten ole kirjoittanut blogiini kohta kolmeen vuoteen. Nyt tähän tulee muutos. Olen tällä hetkellä lukemassa Tapojen voima (Power of Habit) -kirjaa. Tästä innostuneena otan arkirutiineihini mukaan blogiartikkelin kirjoittamisen. Kirjoitukset tulevat käsittelemään mitä todennäköisemmin Internetiä, analytiikkaa, markkinointia, tilastoja ja todennäköisyyksiä. Myös kieleen tai viestintään liittyvät kirjoitukset ovat mahdollisia.

Huominen ei koskaan kuole – paitsi teksteissä

Olen osallistunut viime viikkoina Prisman Facebook-sivulla yläpeukkuarpojen raaputtamiseen. Tänään (2.9.) on viimeinen päivä osallistua, mutta silti epäonnista raaputtajaa kehotetaan yrittämään huomenna uudelleen. Myös K-Citymarket kirjoitti Facebook-sivuilleen: "Elokuun 31. eli huomenna on vissiin virallisesti syksyn ensimmäinen päivä. Vai onko? Mistä syksy sinun mielestäsi alkaa?" Tämä kyseinen Facebook-kysymys julkaistiin perjantaina, 31. elokuuta. Näistä esimerkeistä huomaa helpoista, kuinka ongelmallisia tietyt ajanmääreet ovat.

Vältä nopeasti vanhenevia ajanmääreitä

Helpointa on välttää kirjoituksissa termejä eilen, tänään, huomenna, ensi viikolla tai viime kesänä. Näiden sijaan voi kirjoittaa vaikkapa kesällä 2012 tai 1. syyskuuta (ja lisätä vielä vuosiluvun, jos haluaa olla oikein tarkka). Facebook-statuksissa tai tweeteissä voi käyttää vanhenevia ajanilmauksia, koska kyseisissä palveluissa on jokaisen kirjoituksen yhteydessä mainittu päivämäärä, jolloin kirjoitus on julkaistu. Citymarketin tapauksesta opimme kuitenkin, että tekstin ja julkaisupäivämäärän pitää vastata toisiaan myös sosiaalisessa mediassa. Myöskään, jos sivun tai osion nimi on ajankohtaista, uusin tiedote ei saa olla viime vuodelta, ainakaan syyskuussa.

Laita kalenteriin tärkeät päivämäärät

Jokainen www-sivulle (tai tiedotteeseen seinälle) kirjoitettu päivämäärä tulevaisuudesta vaatii suunnitelman tiedotteen päivämäärän jälkeisistä toimenpiteistä. Nämä toimenpiteet kannattaakin suunnitella saman tien. Piilotetaanko sivu/heitetäänkö tiedote roskiin vai muokataanko sivua/tehdäänkö uusi tiedote. Monissa julkaisujärjestelmissä toimintoja, esimerkiksi sivun piilottamisen, voi ajastaa etukäteen ja näitä ominaisuuksia kannattaakin hyödyntää. Automaattinen tai ajastettu toiminto poistaa muistin varassa toimimisen, eikä tällöin tarvitse olla esimerkiksi puolen yön aikaan tietokoneella poistamassa tiedotetta tai muokkaamassa vanhaa tekstiä. Paperijulkaisijat voivat tehdä myös uuden tiedotteen jo valmiiksi ja merkitä tiedotteeseen päivämäärä, jolloin uusi tiedote julkaistaan.