Eilen(kin) mietin töissä web-analytiikkaan ja ylipäänsä digistrategioihin liittyviä tavoitteita ja mittareita sekä niiden asettamista. Tänään aamulla kaupasta kotiin ajellessani kuuntelin henkilökohtaisen saavuttamisen äänikirjaa ja tajusin, että näissä kahdessa on paljon yhteistä. Samat asiat, joita mietin yrityksien tavoitteissa ja niiden asettamisessa, pätevät myös henkilökohtaisessa elämässäni.
Esimerkiksi web-analytiikassa ei voi tärkein mittari olla kävijöiden määrä tai kävijöiden kasvu verkkosivulla. Tavoitteeseen voi päästä helposti esimerkiksi ostamalla kävijöitä tai verkkosivusto voi olla palvelunestohyökkäyksen kohteena. Molemmissa tapauksissa kävijämäärät kasvavat, mutta mitään järkevää bisnestä ei synny kävijöiden vierailuista.
Sama tilanne on henkilökohtaisessa elämässä: voisin helposti keksiä useita tapoja hankkia miljoona euroa, jos tavoitteeni olisi vain tehdä mahdollisimman paljon rahaa. Harmillista kyllä useimmat keksimistäni keinoista olisivat vähintäänkin varsin epäeettisiä ja useimmat jopa laittomia. Enkä nyt tarkoita tällä, että rahan hankkimista tulisi välttää; päinvastoin: raha antaa paljon hyviä mahdollisuuksia elämässä – varsinkin jos rahaa käyttää oikein. Sen sijaan tarkoitan, että ensimmäisenä mieleen tullutta tavoitetta tai mittaria pitää tarkentaa ja syventää. Jos tavoitteet ei ole selkeät, niihin on vaikea päästä. Tai jos tavoitteet ovat ristiriidassa henkilökohtaisten arvojen kanssa, niihin on lähes mahdotonta päästä.
Eilisiltana kävin tavalliseen tapaani spinning-tunnilla. Kyseinen tunti on sykeohjattu eli screenillä näkee koko ajan oman sykkeensä, tavoitesykealueet ja jäljelläolevan ajan. Tavoitteeni oli yltää 100%-sykkeeseen* viimeisen kappaleen lopussa. Viimeiset viisi minuuttia tuijotin vain noita kahta lukemaa: sykeprosenttilukemaani ja jäljellä olevaa aikaa. Pääsin tavoitteeseen parikymmentä sekuntia ennen osion loppumista. Ilman tavoitetta ja noita kahta mittaria en olisi kuitenkaan päässyt ikinä lähellekään tavoitettani. Ehkä myös taustalla soivalla musiikillakin oli jotain osuutta suorituksen onnistumiseen.
Jos näkee nykytilanteen, tavoitteen ja jäljelläolevan ajan/askeleet tavoitteen saavuttamiseen, on paljon vaikeampaa epäonnistua. Jakamalla isompaan tavoitteeseen vaadittavan työn pienempiin osioihin, voi sanoa esimerkiksi, että 6/10 tavoitteesta suoritettu ja vielä 4/10 jäljellä. Helpottaa kummasti oloa ja tekee tavoitteeseen pääsystä mahdollisen.
* 100%:n sykkeen sykeharjoittelu ei sovi läheskään kaikille (en tiedä sopiiko minullekaan) ja takana on minulla usean vuoden harjoittelu. Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin lähdet kokeilemaan rajojasi.
lauantai 19. marraskuuta 2016
perjantai 7. lokakuuta 2016
Mitä opin onnesta ja todennäköisyyksistä pelatessani Onnenpyörää
Bisneksessä ja elämässä on paljolti kyse todennäköisyyksistä, ainakin yksilöihmisen näkökulmasta – vaikka tekisi hyviä asioita, tulokset eivät ole joka kerta hyviä. Todennäköisyyksiä voi kuitenkin hyödyntää omaksi edukseen: toisin kuin arpakuutiossa, monissa muissa systeemeissä kaikki tapaukset eivät ole keskenään yhtä todennäköisiä.
Vaikka jotkut saattavat tästä kiistellä, totean: asioiden todennäköisyyksiä voidaan jossain määrin ennustaa historian tapahtumien suhteellisen frekvenssin perusteella. Jos jokin asia on tapahtunut keskimäärin joka toinen kerta, voidaan olettaa usein, että myös jatkossa tämä asia tapahtuu 50% todennäköisyydellä. Jos N-kirjain esiintyy vaikkapa 70% tehtävistä, voidaan jossain määrin olettaa, että yhdessä tehtävässä N-kirjain esiintyy 70% todennäköisyydellä. Vaikka tämä malli on monesti liian yksinkertainen, on monia tapauksia, joihin tällainen simppeli malli sopii.
Hyödynsin eri kirjainten esiintymistiheyttä myös pelatessani televisiossa takavuosina Onnenpyörää. Koska osa suomen konsonanteista esiintyy teksteissä muita useammin, valitsin kirjaimia niiden keskimääräisen esiintyvyyden mukaan. On järkevää pyrkiä valitsemaan todennäköisimmän vaihtoehdon mukaan – pätee muuten myös muussa elämässä. Joskus ei yleisintä kirjainta ollut ollenkaan tehtävässä, mutta useimmiten oli. Kun onnistumisia on keskimäärin enemmän kuin epäonnistumisia, ollaan jo aika hyvässä tilanteessa.
Järjestelmäni olikin N, I, S, A, T. Valitsin kirjaimia tuossa järjestyksessä. Vokaalithan piti ostaa, joten piti valita konsonantteja ensin. Jos oli S-kirjaimen jälkeen selvää, että A-kirjain ei esiinny varmasti, ostin jonkin toisen vokaalin. I kirjain ei muistaakseni ole yleisin kirjain, mutta se voi esiintyä sekä etu- että takavokaalien kanssa.
Hyvääkin järjestelmää pitää muuttaa, jos kokonaiskuva mahdollisista sanoista tai kirjaimista alkaa valjeta. Myös bisneksessä tulee tilanteita, missä aiemmin hyvätkin todennäköisyydet ovat huonompia kuin myöhemmin paljastunut 100% varma valinta. Tällöin pitää uusien käänteiden paljastuttua vaihtaa suunnitelmaa eikä pitäytyä siinä hetkessä vanhentuneessa suunnitelmassa.
Mainitsinkin jo etu- ja takavokaalit. Suomen kielessä A,O ja U eivät yleensä esiinny vokaalien Ä,Ö ja Y kanssa. (Poikkeuksena esimerkiksi olympialaiset. Kokeilkaapa lausua se.) Hyödynsin myös tätä tietoa Onnenpyörässä valitessani ostettavia vokaaleja. Myös elämässä monet asiat kulkevat käsikkäin ja korrelaatioita kannattaa hyödyntää päätöksenteossa.
Tärkeintä on kuitenkin valmistautua tulevaan ja tehdä aina kotiläksyt. Useimmat eivät valmistautuneet kisaan mitenkään, koska onnestahan siinä oli heidän mielestään kyse. Ei ollut eikä ole! Vaikka pyöritinkin välillä rosvosektoreita, todennäköisyydet (tai frekvenssit) lopulta kantoivat niin, että voitin kaksi jaksoa. (Kolmannenkin olisin voittanut, mutta tein kiireessä pienen laskuvirheen ja ratkaisin ratkaisevan tehtävän liian aikaisin liian pienillä pisteillä.)
Valmistautuminen voi antaa pienen edun todennäköisyyksissä ja tämä pieni etu voi kääntää koko pelin sinun eduksesi.
Vaikka jotkut saattavat tästä kiistellä, totean: asioiden todennäköisyyksiä voidaan jossain määrin ennustaa historian tapahtumien suhteellisen frekvenssin perusteella. Jos jokin asia on tapahtunut keskimäärin joka toinen kerta, voidaan olettaa usein, että myös jatkossa tämä asia tapahtuu 50% todennäköisyydellä. Jos N-kirjain esiintyy vaikkapa 70% tehtävistä, voidaan jossain määrin olettaa, että yhdessä tehtävässä N-kirjain esiintyy 70% todennäköisyydellä. Vaikka tämä malli on monesti liian yksinkertainen, on monia tapauksia, joihin tällainen simppeli malli sopii.
Hyödynsin eri kirjainten esiintymistiheyttä myös pelatessani televisiossa takavuosina Onnenpyörää. Koska osa suomen konsonanteista esiintyy teksteissä muita useammin, valitsin kirjaimia niiden keskimääräisen esiintyvyyden mukaan. On järkevää pyrkiä valitsemaan todennäköisimmän vaihtoehdon mukaan – pätee muuten myös muussa elämässä. Joskus ei yleisintä kirjainta ollut ollenkaan tehtävässä, mutta useimmiten oli. Kun onnistumisia on keskimäärin enemmän kuin epäonnistumisia, ollaan jo aika hyvässä tilanteessa.
Järjestelmäni olikin N, I, S, A, T. Valitsin kirjaimia tuossa järjestyksessä. Vokaalithan piti ostaa, joten piti valita konsonantteja ensin. Jos oli S-kirjaimen jälkeen selvää, että A-kirjain ei esiinny varmasti, ostin jonkin toisen vokaalin. I kirjain ei muistaakseni ole yleisin kirjain, mutta se voi esiintyä sekä etu- että takavokaalien kanssa.
Hyvääkin järjestelmää pitää muuttaa, jos kokonaiskuva mahdollisista sanoista tai kirjaimista alkaa valjeta. Myös bisneksessä tulee tilanteita, missä aiemmin hyvätkin todennäköisyydet ovat huonompia kuin myöhemmin paljastunut 100% varma valinta. Tällöin pitää uusien käänteiden paljastuttua vaihtaa suunnitelmaa eikä pitäytyä siinä hetkessä vanhentuneessa suunnitelmassa.
Mainitsinkin jo etu- ja takavokaalit. Suomen kielessä A,O ja U eivät yleensä esiinny vokaalien Ä,Ö ja Y kanssa. (Poikkeuksena esimerkiksi olympialaiset. Kokeilkaapa lausua se.) Hyödynsin myös tätä tietoa Onnenpyörässä valitessani ostettavia vokaaleja. Myös elämässä monet asiat kulkevat käsikkäin ja korrelaatioita kannattaa hyödyntää päätöksenteossa.
Tärkeintä on kuitenkin valmistautua tulevaan ja tehdä aina kotiläksyt. Useimmat eivät valmistautuneet kisaan mitenkään, koska onnestahan siinä oli heidän mielestään kyse. Ei ollut eikä ole! Vaikka pyöritinkin välillä rosvosektoreita, todennäköisyydet (tai frekvenssit) lopulta kantoivat niin, että voitin kaksi jaksoa. (Kolmannenkin olisin voittanut, mutta tein kiireessä pienen laskuvirheen ja ratkaisin ratkaisevan tehtävän liian aikaisin liian pienillä pisteillä.)
Valmistautuminen voi antaa pienen edun todennäköisyyksissä ja tämä pieni etu voi kääntää koko pelin sinun eduksesi.
lauantai 13. elokuuta 2016
Mielikuvaharjoittelua VR-laseilla
Minulla on haaveena puhua/pystyä puhumaan isomman yleisön edessä ammatillisesti kiinnostavista aiheista. Ongelmana on vaan, että ison yleisön edessä puhuminen ei ole minulle mitenkään luontaista. (En tiedä onko se kenellekään, mutta olen kokenut sen varsinkin omalla kohdallani erityisen haasteelliseksi.) Tiedän, että harjoitus tekee mestarin, mutta on hieman vaikeaa hankkia isoa harjoitusyleisöä, jonka edessä harjoitella ja toisaalta hieman noloa vaan mennä johonkin isoon tilaisuuteen ja mokata itsensä täydellisesti kaikkien silmissä. Jotkut suosittelevat mielikuvaharjoittelua esiintymispelon voittamiseen, mutta ajattelin kuitenkin hyödyntää nykyteknologian hyödyntämiä mahdollisuuksia.
Kävin kesällä Linnanmäellä Linnunrata Extra -vuoristoradassa, missä kävijät saavat päähänsä virtuaalilasit, joissa on älypuhelin sisällä. Lisäksi kun huomasin, että Youtube tukee nykyään virtuaalilaseja ja 360°-videoita, päätin hankkia itsellenikin virtuaalilasit. Koska Jyväskylässä ei ihan joka liikkeessä myydä virtuaalilaseja ja koska halusin lasit nopeasti, kävelin paikalliseen Teknik magasinet -liikkeeseen ja ostin lasit. Laseille tuli hintaa noin 43 €, mikä voi olla hieman ylihinta laseista verrattuna vaikkapa nettikauppoihin, mutta koska olin kärsimätön, niin ostin. Laseihin laitetaan puhelin sisälle ja Youtubesta käynnistetään 360°-video. Youtubessa on virtuaalilasikuvake, jota painamalla kuva jakautuu kahteen osaan, molemmille silmille oma kuvansa.
En siis aluksi edes tajunnut hyödyntää virtuaalilaseja missään vakavassa asiassa. Katselin lähinnä erilaisia vuoristoratavideoita. Huomasin kuitenkin Facebookissa Maroon 5:n videon, joka oli kuvattu lavalta. Katsoin videon, mutta en vielä silloinkaan heti tajunnut lasien fiksuinta käyttötarkoitusta. Eilen illalla, aivan yhtäkkiä, sain idean päähäni: voin harjoitella puhumista (tai no alkuun ihan vain seisomista) ison yleisön edessä. Puin lasit päähän ja lähdin Melbourneen parin tuhannen ihmisen eteen seisomaan lavalle (https://youtu.be/sE6NL4gH1Rw).
Kävin kesällä Linnanmäellä Linnunrata Extra -vuoristoradassa, missä kävijät saavat päähänsä virtuaalilasit, joissa on älypuhelin sisällä. Lisäksi kun huomasin, että Youtube tukee nykyään virtuaalilaseja ja 360°-videoita, päätin hankkia itsellenikin virtuaalilasit. Koska Jyväskylässä ei ihan joka liikkeessä myydä virtuaalilaseja ja koska halusin lasit nopeasti, kävelin paikalliseen Teknik magasinet -liikkeeseen ja ostin lasit. Laseille tuli hintaa noin 43 €, mikä voi olla hieman ylihinta laseista verrattuna vaikkapa nettikauppoihin, mutta koska olin kärsimätön, niin ostin. Laseihin laitetaan puhelin sisälle ja Youtubesta käynnistetään 360°-video. Youtubessa on virtuaalilasikuvake, jota painamalla kuva jakautuu kahteen osaan, molemmille silmille oma kuvansa.
En siis aluksi edes tajunnut hyödyntää virtuaalilaseja missään vakavassa asiassa. Katselin lähinnä erilaisia vuoristoratavideoita. Huomasin kuitenkin Facebookissa Maroon 5:n videon, joka oli kuvattu lavalta. Katsoin videon, mutta en vielä silloinkaan heti tajunnut lasien fiksuinta käyttötarkoitusta. Eilen illalla, aivan yhtäkkiä, sain idean päähäni: voin harjoitella puhumista (tai no alkuun ihan vain seisomista) ison yleisön edessä. Puin lasit päähän ja lähdin Melbourneen parin tuhannen ihmisen eteen seisomaan lavalle (https://youtu.be/sE6NL4gH1Rw).
perjantai 29. huhtikuuta 2016
5 min story
Kuulin tänään aamulla hauskasta konseptista nimeltä 5 min story. Ei, en ole ollut somessa liikaa viime aikoina. Ideana 5 min storyssä on (käsittääkseni) kirjoittaa nopeasti blogikirjoitus tai vastaava juttu viidessä minuutissa. Tässä ajassa ei ehdi hirveästi hieromaan tekstiä, vaan keskittyy olennaiseen.
Ajatus nopeasta kirjoittamisesta on toki tuttu ja olen sitä hyödyntänyt aiemminkin, mutta silloin annoin aikaa itselleni tekstin tuottamiseen puoli tuntia. Tämä kaikki on toki vaatinut opettelua, koska luonteelleni tyypillisesti hieron jopa sähköpostia melko pitkään, jotta tekstiin ei jäisi ongelmakohtia ja saisin sanottua asiat napakasti.
Molemmat blogini lukijat ovat jo melko varmasti huomanneet, että minulla on rima aivan liian korkealla kirjoittamisen suhteen. NYT tulee asiaan muutos ja alan kirjoittaa enemmän. Tottakai kirjoittaminen on vain ajatusten siirtämistä paperille ja kaikki lähtee ajattelusta ja sen kehittämisestä. Siihen ei 5 min riitä.
Kiitokset, @sanileino & @tombrunberg
Ps. sen verran fuskaan, että laitan 5 min jälkeen linkin videoon tämän kirjoituksen tekemisestä: https://www.youtube.com/watch?v=d4IE11zHyDI&feature=youtu.be
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)