Määränpäästä ja tavoitteista

Tavoitteeseen pääseminen on matka, samalla tavalla kuin matka Jyväskylästä Helsinkiin. Jotta pääsisi Helsinkiin, pitää ensiksi selvittää mihin suuntaan pitäisi lähteä. Kun suunta on selvillä, pitää valita kulkuneuvo, jolla lähteä matkalle. On tietysti mahdollista kävellä koko matka, mutta on järkevämpiäkin ja nopeampia tapoja päästä perille. Jos haluaa tehdä matkan julkisella kulkuneuvolla muiden kanssa yhdessä, pitää vielä selvittää milloin seuraava vuoro lähtee. Jos ei lähiaikoina mene suoraa linjaa määränpäähän, voi mennä väliasemalle, josta on olemassa vaihtoyhteys.

Kun suunta on oikea ja liikut eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin päädyt määränpäähän. Varmista, että on tarpeeksi polttoainetta (tai rahaa lippuun), jotta pääset perille. Väärään suuntaan meneminen ei vie koskaan perille, ainakaan sinne minne halusit. Jos lähdet kulkemaan väärään suuntaan, esimerkiksi Turun tielle, edes ihan vähän matkaa, ajan myötä olet entistä kauempana oikealta reitiltä.  (Tässä Turku on vain esimerkkinä. Älkää, turkulaiset, ottako tätä henkilökohtaisesti.) Ja toisaalta jos tähän asti on kulkenut väärään suuntaan, ei ole peli vielä ollenkaan menetetty. Seuraavasta risteyksestä voi aina kääntyä tai jos ei häiritse muita tienkäyttäjiä, voi tehdä U-käännöksen. Toki oikealle reitille takaisin pääseminen on vaivalloisempaa kuin jos olisi koko ajan pysynyt reitillä.

Tavoitteeseen pääseminen kannattaa pilkkoa osiin. Jos on useita vaihtoehtoja päämäärästä, voi selvittää onko eri vaihtoehdoilla sama suunta alussa. Jos vaihtoehtoiset päämäärät lähtevät samaan suuntaan, kannattaa lähteä kyseiselle tielle joka tapauksessa. Myöhemmin risteyksen kohdalla voi päättää kumpaan suuntaan lähtee. Mitä pienempi päätös, sitä pienempi on virheellisen päätöksen hinta. Parempi monta pientä päätöstä tai valintaa kuin pari isoa. Pienet päätökset vaativat toki selkeän matkasuunnitelman.

Mun yhtenä tavoitteena on niinkin pinnallinen kuin tehdä kropastani "sporttisempi". Mikä on sinun tavoitteesi?

(Huh, lopultakin sain kirjoitettua auki tämän monta vuotta mielessä olleen analogian.)

Mitkä askarruttavat suomalaisia?

Aloin pohtia eilen illalla, minkälaiset asiat askarruttavat keskivertosuomalaisia. Metodologiaksi valitsin Googlen automaattisen täydennyksen. Kirjoitin siis kysymyssanan tai kysymyksestä alun ja katsoin, mitä Google ehdotti hakutermeiksi. Oletan, että Googlen ehdottamat termit ovat usein haettuja.

Onko Suomessa?

Neljä ensimmäistä ovat ihan ok. Ei kaikkea voi tietää. Mutta että onko Suomessa vuoria?

Mikä on?

Paljon uusia termejä, jotka ovat hukassa suomalaisilta.

Mistä löytyy?

Seuraavaksi minua kiinnosti, mitkä asiat ovat hukassa suomalaisilta. 

Hero-kanavan markkinoinnissa on näköjään hieman parannettavaa. Samoin tietokoneiden käytettävyydessä. Mistä löytyy kultaa kertoo selkeästi rikastumishaaveista.

Mistä löytää?

Tarkistin vielä toisella hakutermillä:

Kumppanin haku näköjään monella mielessä. Mutta myös kullan.

Miten voi?

Pitihän näitä hakea lisää:

Google on todellinen 2010-luvun niksi-Pirkka. Olen sanaton.

Miksi?

Aina ei mene niin kuin toivoisi ja tämä herättää monia kysymyksiä. Ensimmäinen piti tosiaan katsoa.

Onko?

Seuraavaksi lähdin selvittämään onko-kysymyksellä:

Onko mies kiinnostunut? Se on helppo tietää. Onko nälkä? Luulisi senkin olevan selvää. Kuka on wish? Onko juna ajoissa? - Ei. 

Voiko?

Jatkoin hakuja.

Todellista itsensä haastamista. 

Suomalaisia askarruttaa moni asia. Onneksi googlaamalla voi löytää vastauksen.

Uusia tapoja

Tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet, etten ole kirjoittanut blogiini kohta kolmeen vuoteen. Nyt tähän tulee muutos. Olen tällä hetkellä lukemassa Tapojen voima (Power of Habit) -kirjaa. Tästä innostuneena otan arkirutiineihini mukaan blogiartikkelin kirjoittamisen. Kirjoitukset tulevat käsittelemään mitä todennäköisemmin Internetiä, analytiikkaa, markkinointia, tilastoja ja todennäköisyyksiä. Myös kieleen tai viestintään liittyvät kirjoitukset ovat mahdollisia.