maanantai 15. tammikuuta 2018

Mitä yhteistä on Garry Kasparovilla ja Hans Zimmerillä? (Eli mitä olen oppinut Masterclass.comista osa 2)

Tämä kirjoitus on toinen osa kirjoitussarjaan "Mitä olen oppinut Masterclass.comista". Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Tässä osassa tarkastelen kahta neroa omalla alallaan, Garry Kasparovia ja Hans Zimmeriä. Molemmat opettavat Masterclass.comissa omaa osaamisalaansa eli šakkia ja elokuvamusiikin säveltämistä. Vaikka ei koskaan ajattelisi säveltää elokuvamusiikkia, on Hans Zimmerin kurssi aivan erinomainen, koska se auttaa ymmärtämään elokuvamusiikkia aivan uudella tavalla. Kymmenen minuuttia kurssin katsomista avasi todella paljon uusia näkökulmia elokuvamusiikkiin. Jack Sparrow'n teema käytiin tuossa oppitunnissa läpi nuotti nuotilta. Todella valaisevaa!

No mikä sitten yhdistää näitä kahta neroa? Heitä yhdistää heidän työnsä vähäiset "pelinappulat". Tai no Kasparovilla ne ovat oikeasti pelinappuloita, mutta Zimmerillä ne ovat 12 säveltä. Länsimainen musiikki koostuu 12 eri sävelestä. Toki niitä on jaoteltu useaan eri oktaaviin, mutta eri säveliä on kaksitoista erilaista! Yhdistelemällä näitä 12 eri säveltä saadaan äärettömästi eri sävelmiä. Kasparovilla on sentään käytettävissä jopa 16 nappulaa.

Vaikka pelinappuloita on vähän (ja mahdollisuuksia rajattomasti), on myös tiettyjä raameja, joiden mukaan heidän pitää toimia. Šakissa on tiukat säännöt ja musiikissakin on tiettyjä konventioita. Esimerkiksi tahtilajit ja tahdit muodostavat raameja säveltämistyölle. Musiikissa rajoja voidaan toki rikkoa šakkia enemmän.

Mitä tästä sitten voi oppia, jos ei sävellä musiikkia tai pelaa šakkia? No ainakin voi oppia sen, että ollakseen nero riittää, kun käyttää omia lahjojaan tai "pelinappuloitaan" luovasti ja tehokkaasti, ei tarvita mitään ylimaallista siihen. Toinen on asioiden järjestys tai ajoitus. Järjestämällä samat nuotit tai nappulat eri järjestykseen saadaan aivan eri tunnelma tai tilanne laudalla. Kokeile järjestää tekemisesi uuteen järjestykseen ja tilanne voi ratketa jopa lähes itsestään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti